Kirjassa pääsemme seuraamaan Zlatanin matkaa ja seuraamaan suuria toiveita elättelevän pikkupojan kasvua Malmön esikaupungissa Rosengårdissa aina kansainväliseksi tähdeksi asti. Hän vei kotiin neljä perättäistä Italian jalkapalloliigan Scudettoa ja hänet kruunattiin turnauksen parhaaksi maalintekijäksi. Zlatan puhuu kirjassaan avoimesti suhteistaan sekä pelaajiin, valmentajiin, managereihin että ystäviin – rakkaudesta jalkapalloa ja perhettään kohtaan – sekä siitä, miten hän alkoi halveksia mediaa.

Tarina ei kuitenkaan ala Malmöstä. Ensimmäinen luku heittää kuuntelijat Zlatanin Barcelona-vuosina vallinneeseen laajasti puhuttuun ja kireään tilanteeseen, jossa lopulta annetaan vastauksia siihen, mitä Zlatanin ja hänen managerinsa, Pep Guardiolan, välillä oikein tapahtui. Siitä, mikä vaikutti monista Zlatanin uran selittämättömältä laskulta, avataan kirjassa yksityiskohtia säästelemättä – se onkin ominaisuus, joka kantaa läpi äänikirjan. Zlatan, joka on viime vuosina pidättäytynyt median haastatteluista ja lausunnoista, jakaa nyt yksityiskohtaista tietoa jalkapallomaailman sisäpiireistä.

Yksi sana, joka toistuu äänikirjassa, oli Zlatan missä vaiheessa uraansa tahansa, on konflikti. Malmössä, Ajaxissa, Juventuksessa, Interissä, Barcelonassa ja Milanossa Zlatan eli aina jonkinlaista konfliktia joko valmentajien, managerien tai muiden pelaajien kanssa. Pep Guardiolan lisäksi Zlatan puhuu kirjassa myös konflikteistaan entisen malmöläisen valmentajansa Roland Nilssonin, Rafael van der Vaartin, Leo Messin, Patrick Vieran ja koko Juventuksen valmennustiimin kanssa.

Mutta kyse ei ole pelkästään konflikteista. Zlatan myös ylistää niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet häntä urallaan. Näistä muutamia mainitsemisen arvoisia henkilöitä ovat esimerkiksi Fabio Capello, Jose Mourinho ja Mino Railoa.

Minä, Zlatan Ibrahimovic on kirja, joka vastaa kysymykseen, jota lähes kaikki ovat jossakin vaiheessa elämäänsä ihmetelleet – millaista on olla ammattilaisjalkapalloilija. Kirja kertoo tarinan vähintäänkin fantastisesta urasta, joka tällä Ruotsin entisellä maajoukkuekapteenilla on takanaan, ja sen on kirjoittanut taitavasti David Lagercrantz.

Ainoa kielteinen asia, joka kirjasta voidaan sanoa, mutta joka on kuitenkin ymmärrettävää, on sen kieli. Zlatan on yksinkertaisesti taitavampi jalkapallossa kuin sanailussa ja kirjassa saamme kuunnella juuri Zlatanin sanoja, jotka voivat pitkällä aikavälillä muuttua yksitoikkoisiksi. Jopa kolmen tunnin kuuntelun jälkeen käy selväksi, kuinka Zlatan viljelee lausahduksiaan "mutta älä viitsi", "totta puhuen" ja "aivan rehellisesti sanottuna". Vaikka nämä sanavalinnat antavatkin aidomman tunteen siitä, että kyse on juuri Zlatanin omista sanoista, siitä ei olisi ollut haittaa, jos Lagercrantz olisi itse tarjonnut tekstiin hieman vaihtelua ja lisäyksiä.

Jokainen, joka on kuunnellut äänikirjoja, tietää, kuinka tärkeä lukijan rooli niissä on. Miika Nousiainen vastaa tästä tehtävästä Zlatanin omaelämänkerrassa ja hän tekee sen erittäin hyvin. Nousiainen ei pyri matkimaan Zlatania, mutta onnistuu silti taitavasti kertomaan tarinan tavalla, jolla voisimme uskoa Zlatanin sen kertovan. Kieli on selkeää ja lopputuloksena on miellyttävä ja mukaansatempaava kuuntelukokemus.