Vuosikymmenen pahimman helleaallon aikaan vuonna 1991 10-vuotias Anton on ollut lukittuna slummissa sijaitsevassa asunnossaan aivan yksin seitsemän päivän ajan ilman ilmastointia tai edes tuuletinta. Ilman sähköä lamput tai jääkaappi eivät toimi. Kuumissaan nälkäinen ja epätoivoinen Anton rikkoo ikkunan ja kiipeää ulos pimeydestä. Hän viiltää jalkansa lasiin ja on veren peitossa, kun poliisi lopulta löytää hänet. Hänen äitinsä Juanita löydetään myöhemmin erään narkomaanin talosta vain muutaman korttelin päästä lähes tajuttomana ja puolialastomana. Kun Juanita viimein herää, on vain yksi asia, jota hän toistaa: missä on hänen poikansa. Hänen aikomuksenaan ei koskaan ollut jättää Antonia yksin, sillä hänen oli tarkoitus poistua kotoa vain pikaisesti ja matkalla kotiin hänen huumediilerinsä nappasi hänet, raiskasi hänet ja piti häntä niin huumattuna, että Juanita ei pystynyt palaamaan kotiin. Sillä ei ole väliä, miten vahva äidin ja pojan välinen side oli ollut, sillä Anton sijoitetaan sijaisperheeseen ja Juanita joutuu vankilaan.

Yhdysvaltain senaattorin poika ja Harvardista valmistunut tuomari David Coleman on koillisen valkoisen yläluokan jälkeläinen. Epätoivossaan David yrittää saada perheeseen uutta lasta teini-ikäisen poikansa traagisen kuoleman jälkeen. Hän päättää käyttää valtaansa ja yhteyksiään pitääkseen uuden kasvattipoikansa Antonin vaimonsa Doloresin kanssa. Nämä ovat tekoja, joilla on tuhoisia seurauksia tulevina vuosina. Sijaisperheensä jalanjälkiä seuraten Anton alkaa raivata ammatillista tietään tulevina vuosina ja kiivetä ylös hierarkiassa. Mutta kun hän saa tietää totuuden elämästään, biologisesta äidistään ja adoptiovanhempiensa toimista, tämän lainkuuliaisen miehen on kohdattava rakastamiensa ihmisten tekemien rikosten moraalinen monimutkaisuus.

Kirjaa kerrotaan kolmessa osassa: Antonin lapsuuden, opiskeluvuosien ja keski-iän aikaan. Päähenkilön roolistaan huolimatta emme koskaan oikein pääse sisälle Antonin ajatusmaailmaan – pääsyynä tähän on se, että hän ei oikeastaan tunne itseään. Hänen rooliaan voidaan pitää melko passiivisena, jolloin voimme nähdä hänen ympärillään olevien hahmojen kehityksen; hänen elämänsä todelliset arkkitehdit. Ja vaikka Anton on älykäs, näyttää hyvältä ja on menestynyt, hänen identiteettinsä tummaihoisena poikana valkoisessa perheessä kuluttaa häntä ja monta vuotta myöhemmin, kun Antonin äiti palaa takaisin hänen elämäänsä, Antonin on valittava, kuka hän haluaa olla; kaikkien poika (Everybody’s Son) vai pelkkä oma itsensä.

Kirjailija Thrity Umrigarin vivahteikas lähestymistapa Antonin elämän päähenkilöiden monimutkaiseen moraaliin ja motivaatioihin onnistuu erittäin taitavasti. Ainoa asia, joka kirjassa on mustaa ja valkoista, on hahmojen ihonväri, sillä tämä kirja kulkee harmaalla alueella siinä, mikä on oikein ja mikä väärin, missä Anton on ja kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään rakkaansa puolesta. Harvat kirjat ovat yhtä tulkinnanvaraisia ja joista voidaan keskustella yhtä perusteellisesti kuin tästä Umrigarin teoksesta. Riippumatta siitä, kuinka paljon siitä puhumme, meillä tulee aina olemaan vastaamattomia kysymyksiä joistakin kirjan kohdista, jotka ovat samalla sekä ärsyttäviä että uskomattomia.

Noin 10 tunnin kuuntelun aikana kuuntelijaa pidetään uppoutuneena kirjaan ja kiinnostuneena jopa Josh Bloombergin taidokkaasta kerronnasta. Koskaan ei syntynyt sekaannusta siitä, kuka hahmoista puhuu: Bloomberg luo erilaisen äänen jokaiselle hahmolle ja vaikka kyse olisi vain pienistä luonteenpiirteistä ja toteamuksista, eri murteet on helppo erottaa, mikä puolestaan nostaa kerronnan laatua. Me kaikki tiedämme, kuinka tärkeä lukija on äänikirjoille ja Josh Bloomberg tekee tästä teoksesta ilon kuunnella.